Henkilöhistoriaa kuvan alla..!
"Intohimoisena amatöörisäveltäjänä, vuodet ovat tuoneet minulle omia teoksia jo päälle 380 kpl, joiden laatu ja tyyli vaihtelevat varmasti
paljonkin. Ensimmäiset tekeleeni ovat vuodelta -74, ja viime aikoina tahti on jo hidastunut, mutta aina on muutama biisi työn alla...
Ja luulen, että rehellinen luova ihminen, oli hänen alansa mikä tahansa, tahtoo tuntea ja tietää laajemmaltikin omaan intohimoonsa liittyvistä
asioista. Samaa kaavaa on seurannut myös oma taipaleeni. 14-vuotiaana ensimmäiset soinnut, 16-19-vuotiaana Hurriganesia
ja Eppuja, ym. Vasta 20-vuotiaana 'löysin' klassisen musiikin - J.S. Bachin orkesterisarja
sai sen aikaan. Yllätyin, kun Bachia pyöri levylautasellani jatkuvasti.
Siitä alkoi rakkauteni klassista musiikkia ja sen historiaa kohtaan. Sen jälkeen teoriaa ja nuotteja omin päin vuoteen 1991, jolloin silloinen
Savonlinnan musiikkiopiston avarakatseinen rehtori, säveltäjä Matti Murto antoi minullekin
mahdollisuuden aikuisopiskelijana kehittää itseäni vuosina 1991-96.
Hannu Vesiojan johtamassa Kamarikuoro Castellossa lauloin kai parisen vuotta, ainakin...
Edellä mainitusta johtuen, matkan varrella on syntynyt hyvinkin erilaista musiikkia, klassisesta heavy-musiikkin. On kehkeytynyt jopa sävellyksiä,
jotka 'eivät-ole-minun-musiikkiani' (tangoja, valsseja), mutta myös muunlaisia sävellyksiä: latinoa, urku- ja pianomusiikkia, kuorokappaleitakin,
paljon lauluja, ym.
Vastakohta saattaa tuntua räikeältä verrattuna Singular Bandin materiaaliin, mutta itse asiassa musiikissa volume, voima
ja nopeus ovat upeita elementtejä saamaan adrenaliinin liikenteeseen - ja se on asia, jonka voisi ottaa aina huomioon, sävelten ja melodian rinnalla.
Olen aina rakastanut voimakasta musiikkia ja yritän tavoittaa niitä samoja asioita varmasti myös omassa musiikissani. Olen usein ajatellut, että
J.S. Bachin useat teokset, varsinkin urkusävellykset, ovat aivan selvää heavy-kategoriaan luettavaa musiikkia. Jo pelkkä
kirkkourkujen Organo pleno saa karvat pystyyn ja kylmänväreet iholle..!".
Jokin aika sitten tuli mieleeni, että vaikka sivustoillani/mme on aina paprut näkyvissä, joku on voinut ihmetellä, kuinka jotkut merkintäni oikein
pystyy ottamaan kitarasta; ehkä selitykseksi riittää, että soitan aina kitaraa ilman plekua - eli siis kynsilläni. Siten osaan ainakin itse paremmin
ottaa avosointuja ja riffikuvioita, joita taidan käyttääkin aika paljon. Sävellän yleensä kaikki kitarabiisini klassisella kitaralla - heavymmätkin
- pikku lirauksia myöten, jotka siinä kuuluvat selvemmin, kuin sähkiksen täyssäröllä sitten lopullisessa muodossaan, ja se vaikuttanee niiden joskus
ehkä hiukan erikoisiinkin rakenteellisiin ratkaisuihin. Klassisella kitaralla kaikki kuuluu upeasti, pehmeästi ja selkeänä.
(Jos tämä tilitys tuntuu turhalta, niin katsoin sen kuitenkin tarpeelliseksi - onhan kyseessä kuitenkin 49 vuotta kestänyt intohimoni - musiikki!)
Hans